Kun juna pääsee eroon stereotypiasta 'metallilaatikko', metrovaunu edessäsi todennäköisesti uudistaa käsityksesi joukkoliikenteestä – se on syvästi 'kasvattanut' futurismin suunnitteluunsa. Koko juna vaikuttaa ajetulta suoraan tieteiselokuvasta todellisuuteen: tummanharmaan ja mattavalkoinen väripaletti muodostaa alhaisen, virtojen mukaisen keulan, kun taas LED-matriisivalot korvaavat perinteiset lamput ja hohtavat kuin tähtialuksen ikkunat. Katon pitkin vähitellen vaihteleva vihreästä punaiseen kulkeva valokaista toimii sekä visuaalisena koristeena että hienoisena toimintatilaindikaattorina. Kaikkein viehättävintä on transparenssin kieli: erittäin suuret panorami-ikkunat lähes kääriävät sivut, yhdessä piilotettujen ovien ja ohuiden hopeisten koristeiden kanssa, mikä tekee junasta 'leijuvan lasikapselin', joka liukuu eteenpäin kyberpunkin eleganssilla. Jopa asemien laiturit toimivat harmonisina 'ilmapiirin kumppaneina' – puhtaasti valkoiset parametriset kaaret sulautuvat upotettuihin pystysuoriin vihreisiin seiniin, kutoen hiljaa teknologiaa ja luonnon hengitystä yhteen. Tämä ei ole enää vain matka työpaikalle; se on 'immersiivinen tulevaisuuden matkustuskokemus'. Muodosta yksityiskohtiin asti se uudistaa perinteisen käsityksen 'metron pelkkänä työkaluna': se on liikkuva kaupunkitaide, 'symboli tulevaisuudesta' tunnelissa. Loppujen lopuksi paras matka on sellainen, jossa jokainen lähtö tuntuu kuin suuntautumiselta sydäntä sykähdyttävään huomiseen.
