
Kun metrojuna pääsee irti "metallilaatikko"-stereotypiasta, se mitä tässä näet, on tarkoitus uudelleenmäärittämään kaupunkiliikkuvuus – se on sulattanut "tulevaisuudelta tuntuvan ilmeen" jokaiseen suunnittelun tuumaan. Tyylikkään matala etuosan, joka on kudottu tummanharmaasta ja mattavalkoisesta, koristavat LED-matriisivalot, jotka hohtavat kuin tähtialuksen hengittävien porsaanaukkojen valot. Katon yli kulkee vihreästä punaiseen muuttuva valokaista, joka toimii sekä dynaamisena visuaalisena elementtinä että hiljaisena merkkinä käyttötilasta. Läpinäkyvyys on yhtä vaikuttava: lähes koko korkeudeltaan ulottuvat panorami-ikkunat kiertävät vaunut, ja ne on yhdistetty piilotettuihin oviin sekä minimalistiseen hopeiseen koristeeseen, mikä tekee junasta kuin "leijuvan lasikapselin", joka liukuu radoilla kylmän kyberpunk-tyylin sävyissä. Jopa asemat, joissa se pysähtyy, toimivat tunnelmaa vahvistavina kumppaneina – valkoiset parametriset kuppilat ja integroidut kasviseinät yhdistävät hiljaa teknologian tarinan luonnon kosketuksiin. Tämä ei ole enää vain matka työhön; se on "immersiivinen tulevaisuuden matkakortti". Muodosta yksityiskohtiin asti se muokkaa uudelleen sitä, mitä metro voi olla: liikkuva teollisuustaide ja "tulevaisuuden symboli", joka kulkee kaupungin läpi. Loppujen lopuksi paras matka on sellainen, jossa jokainen lähtö tuntuu kuin suuntautumiselta kohti uutta huomista.
